Remoroiden viimeinen osa. Pahoittelen, että osa on hieman lyhyempi kuin yleensä.

Cassie oli jo opiskelujen aikana onnistunut keräämään itselleen muutaman stipendin ja päätti lähteä katsomaan, mitä yliopistolla olisi hänelle tarjottavanaan.

Jonkin aikaa Cassien lähdön jälkeen myös kaksoset kasvoivat teineiksi. Ensin Michael..

.. ja sitten Jennifer. Pian kasvunsa jälkeen kumpikin lähti yliopistolle isosiskonsa perään.

Yliopistolla Cassie oli saanut jo ensimmäisen puolen vuoden opiskeltua, kunnes se välähti kuin salama kirkkaalta taivaalta. Ei hän oikeasti täällä halunnut olla. Ei yliopisto sopinut hänelle, sillä vaikka hän olikin tietotavoitteinen simi tuli hänelle outo halu palata takaisin kotiin ja perustaa perhe. Tai ainakin saada lapsi.

Niinpä niin. Tuskin kenellekään tuli yllätyksenä, että Cassie pääsi 9.sukupolven perijän paikalle samalla kun kaksoset päättivät jäädä yliopistolle.

Jotain oli kuitenkin yliopistolta tarttunut Cassien matkaan. Pauli ei veltolla asenteellaan ollut joka äidin unelmavävy, mutta Cassien tavoin tietotavoitteisena siminä nuorilla riitti ainakin juttelemista maailmanparantamisesta ja ties mistä. Ei siihen kouluja tarvittu ja koska Paulilla ei ollut omaa isoa tonttia missään valmiina, hengaili hän yhä useammin Remoroilla.

Vaikka suhde oli alkanutkin yliopistolla kaveripohjalta yhteisten kiinnostusten varaan, syttyi pieni intohimon ja kenties jonkinlaisen rakkauden, tai ainakin kiintymyksen, liekki.

Holly ja Leimu eivät vain sattuneet juuri innostumaan ajatuksesta kotona lorvailevasta riesasta, joka ei suostunut edes hankkimaan töitä. Istui vain kaiket päivät koneella ties mitä tekemässä.

Koska koti-isää ei oltu enää tarvittu pitkään aikaan, oli Leimukin hankkinut itselleen töitä seikkailu-uralta heti kaksosten kasvettua teineiksi.

Cassie alkoi tuntemaan myllerrystä mahassaan aamuisin, ja hän pelkäsi sillä olevan suurempia vaikutuksia kuin vessanpöntön likaantuminen. Eihän Holly ja Leimu edes pitäneet Paulista, joka luonnollisesti oli ainoa mahdollisuus tulevaksi isäksi. Eiväthän he olleet edes naimisissa, eikä se kuulunut lähisuunnitelmiin. Miten hän kertoisi tämän Paulille ja ennenkaikkea vanhemmilleen?

Vanhemmille kertomisessa Cassie unohti historian. Se oli tässä hänen puolellaan, sillä perinteinen perhekuvio ei ole ollut mukana Remoran suvun naisilla ainakaan muutamaan viime sukupolveen. Cassien isoäiti Britney tuli raskaaksi siskonsa miehelle (mikä on edelleen salaisuus, edes kaksostytöt Holly ja Phoebe eivät ikinä vaivautuneet selvittämään isänsä henkilöllisyyttä) ja Hollyllä on lapsia niin yhdenyön jutusta Mion kanssa sekä miehensä Leimun kanssa. Mion kanssa syntyneestä suhteesta alkunsa saaneella Cassiella ei siis pitäisi olla mitään hätää kertoa vanhemmilleen saavansa lasta avioliiton ulkopuolelta, ainakin kun lapsen isä on julkisessa tiedossa.

Onneksi kaikki tuntuivat ottavan uutisen hyvin vastaan. Pauli asiasta eniten järkyttyneenä, sillä eihän hän todellakaan isäksi halunnut, mutta tämä sinetöi melkein kodittoman (jos ei yliopiston asuntolaa lasketa) Paulin muuton lopullisesti saman katon alle Cassien ja lapsen kanssa.

 

Raskauden myötä Cassien äidilliset tunteet heräilivät ja osansa niistä sai Tabitha-pentu.

Kissat tuntuvat olevan pitkäikäisiä, sillä tontin laidalla tapasi usein liikuskella kissa nimeltään Lucky jr. ;)

Huolimatta pian lähestyvästä vanhuudesta käänsi Holly yhä päitä kaupungilla, erityisesti liikkuessaan työasussaan ;)

Cassien vatsa oli jo kasvanut ja pian olisi 10.sukupolven saapua maailmaan. Molempien ollessa melkein kaiket ajat kotosalla, juttelivat Pauli ja Cassie tulevaisuudestaan. Huolimatta aikaisemmista peloistaan, päättivät he varata hääpäivän muutaman kuukauden päähän pienokaisen syntymästä.

Pikkuinen Tabitha venähti isoksi kissaksi, ja on siis tämän kissasuvun 6.sukupolvi.

"Pauli, nyt se alkaa" Cassie tunsi pienokaisen halun tulla ulos ja kohdata maailma.

Ja tässä se nyt sitten on, Ronald Remora. Ylpeä isänsä silmillä ja äitinsä hiusten värillä varustettu poikavauva, joka näin ollen tulee saattamaan tämän legacyn onnellisesti päätökseensä.

On aika nostaa malja menneille merkittäville Remoroille, nykyisille perheenjäsenille, kaikille perijöille ja erityisesti pienelle Ronaldille. Ja loppuun voisi laittaa kliseisen "Ja he elivät onnellisesti elämänsa loppuun saakka", tai ainakin seuraavaan kriisiin ;) Mistä sitä koskaan tietää.

 

THE END

Kommentit erittäin tervetulleita (toistan jo itseäni joka osan lopussa :P)