Aluksi pahoittelut, että osassa on kestänyt näin kauan.. Mutta nyt se on vihdoin täällä - Osa 33 - todennäköisesti Remoroiden toiseksi (tai kolmanneksi) viimeinen osa.

Pikkuinen oranssi Khorutan pentu kasvoi ja yllätti kaikki. Väri ei näyttänytkään enää kovin samanlaiselta kuin pentuna.

Leimu oli todella ylpeä uusista tulokkaista. Saihan hän toisen prinsessan lisäksi myös pojan, jolle opettaa, kuinka olla mies.

Jenniferin ja Michaelin saama huomio ei kuitenkaan vähentänyt huomiota Cassielta. Hollyn käydessä töissä saavuttaakseen elämäntoiveensa musiikkiuran huipulla ja ansaitakseen perheelle lisää rahaa (josta ei kyllä puutetta ollut), vietti Leimu aikaa lapsien kanssa. Kaksosten nukkuessa suurimman osan päivästä, jäi hänellä runsaasti aikaa leikkiä Cassien kanssa.

Joskus tosin jatkuva kotonaolo alkoi käydä hermoille ja Leimu yrittikin vihjailla Hollylle usein matkalle lähtemisestä. Ongelman muodostivat Hollyn työ, mikäli hän aikoisi päästä huipulle ei hänellä olisi juurikaan aikaa lomailla, ja lapset. Niin pienten lasten kanssa matkustelu ei ollut helppoa (ja Leimu myönsi kaipaavansa välillä kahdenkeskistä aikaa Hollyn kanssa ilman lapsia, mitä heillä ei juurikaan ole viime vuosina ollut), eikä heillä ole ketään, kelle lapset voisi jättää hoitoon.

Matkaa ei tullut ja aika kiiti vauhdilla eteenpäin. Kaksoset kasvoivat jo taaperoiksi. Ensin Michael..

..ja sitten Jennifer, joka peri selvästi paljon isänsä ulkonäöstä.

Ja kun kerran päästiin synttäreiden juhlimisen makuun, vietti myös Cassie omiaan ja kasvoi suloiseksi lapseksi.

Viime aikoina Sylvian ylpeys, puutarha, oli jäänyt vähemmälle huomiolle ja kasvit olivat jo kuoleman partaalla. Onneksi Cassie päätti ottaa puutarhasakset kauniisiin käsiinsä ja pelastaa mitä pelastettavissa on.

Yllätysvauvoja pukkaa, sillä Sophie synnytti suloisen pennun, joka peri isänsä pentuvärin (saa nähdä minkä värinen tästä tulee kasvettuaan), Casanovan.

Kiireiseltä uraäidiltäkin riitti aikaa lapsilleen. Iltasatu jäi usein Leimun luettavaksi, mutta aina silloin tällöin Hollykin ehti satuja lukemaan ja ainakin peittelemään uinuvat pienokaiset.

Yksi maailman kauneimmista asioista, Cassien mielestä, ensilumi, leijaili hiljaa maahan koulubussin madellessa ikävästi kohti. Cassie ei olisi millään halunnut lähteä kouluun tällaisena kauniina aamuna.

Eikä se läksyjenkään teko helppoa ollut. Leimu sai vahtia vieressä, että Cassie malttaa tehdä läksyt ennenkuin saa karata pihalle leikkimään. "Ei se lumi sieltä mihinkään karkaa"

Mutta voi, kuinka väärässä Leimu olikaan. Cassie vihoitteli seuraavan päivän nähdessään lumen olevan aamulla pois. Ihan kuin sitä ei koskaan olisi ollutkaan. "Sinä sanoit, että lumi ei lähde minnekään! Typerät läksyt! Typerä koulu!"

Kiukuttelevien lasten kerhoon liittyvät myös kaksoset, joiden aika onnellisina ja vähään tyytyvinä taaperoina on ohi.

Jennifer muistuttaa kovasti naispuolista Leimua.

Casanova kasvoi ja pennun oranssi muuttui ruskeaksi.

Löytöeläinkodista Noita-kissa sai uuden kodin.

Vaikka lunta ei vieläkään näy maassa, on aika kaivaa vanhat koristeet taas esiin. Lapsia lohduttaa hieman mahdollinen Joulupukin vierailu, vaikka maassa ei lunta olekaan.

Kissatkin saivat oman joululahjan :D

"Eikö se Joulupukki jo kohta tule? Äiti, tuleeko se?"

 

Lopulta kauan kaivattu hahmo seisoskeli keskellä olohuonetta. Lapset hieman ujostellen suostuivat lopulta laulamaan joulupukille lupaamansa joululaulun ja joulupukki kuunteli hymyillen ja laittoi kasan paketteja kuusen juurelle ja muutaman takan reunalla roikkuviin sukkiinkin.

Romantiikkatavoitteinen Leimu oli täysin peittänyt vanhat taipumuksensa, vaikka hänen ja Hollyn kahdenkeskinen aika oli edelleen vähäistä lasten ollessa jo sen verran isoja, että olisivat pärjänneet illan keskenään vallan mainiosti. Houkutus kävi Hollylle kuitenkin liian suureksi, eikä hän halunnut asettua tuttuun perhe-elämään yhden miehen kanssa. Salarakkaita alkoi Hollylla olla jo aika liuta.

Joka kerralla paljastumisen riski oli suurempi. Holly tiesi, että minä hetkenä hyvänsä Leimu tai lapset saattaisivat vilkaista ulos ikkunasta tai tulla pihalle, mutta hän ei mahtanut itselleen mitään.

Hollyn viettäessä aikaansa töissä tai muiden miesten kanssa, Leimu keskittyi lapsiin. Kaikilla lapsilla komeili todistuksessa rivi kymppejä ja Leimulla oli osuutensa siihen. Jos jokin asia tuotti ongelmia, hän oli heti auttamassa läksyissä.

Tietenkin on tärkeää myös kerätä mahdollisimman paljon taitopisteitä yliopistoa varten. Cassie, jonka teini-ikä läheni kovaa vauhtia jaksoi jatkuvasti muistuttaa nuoremmille sisaruksilleen, että he hankkisivat myös muita stipendejä arvosanojen lisäksi.

Tulihan se lumikin vihdoin, tosin vasta kevään puolella. Jennifer ryntäsi heti vastasataneeseen lumeen tekemään lumienkeleitä ja lumiukkoja.

Samalla tuli arvokas opetus kylmästä ilmasta, kun yöllisten lumileikkejen jälkeen sisälle astui hyvin kalpea tyttö. Äkkiä keitettiin lämmin kupillinen kaakaota ja Jennifer sai taas oman värinsä takaisin.

Michael pääsi todistamaan ensimmäisen kerran elämässään synnytystä, kun Noita sai pentuja.

Taas pieni suloinen oranssi pentu (jo kolmas sukulinjassaan :P), joka nimettiin Tabithaksi.

Samalla aivan huomaamatta Cassie oli kasvanut teiniksi. Täytyy kyllä sanoa, että Cassie on tällä hetkellä hyvin korkealla perijäkilvasta. Viimeisen perijän paikka on enää nimittäin jaossa. Oikeastaan sääli, koska Cassie on nyt jo yksi lempisimeistäni :) (Ja todennäköisesti en siis tule pelaamaan Cassiella tai mahdollisella muulla perijällä tämän kuolemaan asti)

Cassie sai ensisuudelmansa eräältä koulun pojalta romanttisesti kuutamon (ja pihalamppujen) valossa.

Lapset olivat olleet Leimulle jo pitkään koko elämä. Mitä sitten tapahtuu kun lapset kasvavat ja lähtevät yliopistoon? Miten he osaavat Hollyn kanssa enää olla kahdestaan?

Kommentit toivottuja :) (Ja tiedän jo valmiiksi, että osa tekstistä on kammottavaa. Osaan olen tyytyväinen. Ei vain oikein innostanut kirjoittaminen)