Etukäteen pahoittelut tekstin tönkköydestä. Ei oikein löydy inspiraatiota kirjoittamiseen, mutta nyt kun edellisestä osasta on koneen takia kulunut niin kauan, ajattelin tämän osan kuitenkin laittaa.

 

Nyt on 8.sukupolven perijätär saapunut takaisin legacytontille ja hän on..

.. kaksosista nuorempi, Holly.

Romantiikkatavoitteisena Holly halusi mahdollisimman paljon kokemusta ennenkuin toteuttaisi perijän velvollisuuksia. Hän ei ollut koskaan ajatellut itseään mitenkään perhesiminä, eikä ajatus perheen perustamisesta juurikaan houkuttanut. Mielummin hän vietti elämää, jossa miehiä löytyi joka sormelle.

Tähän puuttuikin kohtalo peliin, kun Holly tunsi jatkuvaa pahoinvointia. Aluksi hän kuvitteli syöneenä jotain pilaantunutta, varmasti niillä treffeillä siellä kiinalaisessa ravintolassa Mion kanssa. Mutta kun pahoinvointi ei tuntunut hellittävän, alkoi hän pelätä pahinta.

Perheeseen saatiin myös lisäystä kun pieni kissavauva Cole saapui maailmaan.

Holly huomasi myös pelkonsa käyneen toteen vatsan kasvaessa. Eihän ruokamyrkytys lihota, ja jos vaihtoehtoni ovat ruokamyrkytys ja raskaus niin minulla menee erittäin huonosti. Holly oli jo epätoivon partaalla. Eihän hän voinut jäädä yksin pienen käärön kanssa, miten hän pärjäisi?

 

Niinpä hän päätti kutsua paikalle Leimun, eräänlaisen suosikkinsa viimeaikaisista miesystävistä, ja keräsi rohkeutensa ja kosi tätä. Ei hän kestäisi vauvaa yksin, ei hän tietäisi mitä sille pitäisi tehdä. "Leimu rakas, minä taidan olla raskaana ja lapsi on sinun. Mennäänkö naimisiin?" Leimu oli omalaatuisesta kosinnasta yllättynyt, mutta mitä muutakaan hän voisi kuin suostua. Jos kerran lapsikin tulossa, miten hänen huolettomalle elämälleen nyt kävisi?

Käynti parturissa ja uudet vaatteet, voilá, uusi parempi Leimu.

Cole kasvoi huomaamatta jo isoksi kissaksi. Kissojen oma perijäkilpailu saatiin siis alkamaan. Sophie läikikkäällä turkilla ja Cole melko yksivärinen, mutta kaunis tuuhea häntä. Loppujen lopuksi päätettiin kuitenkin Colesta luopua mieli haikeana.

Tilalle hankittiin pieni kissanpoikanen löytöeläintalosta. Tämä suloinen on nimeltään Khorutan.

Leimu päätti jatkaa Seanin aloittamaa jaloa kalastusperinnettä. Kala oli terveellistä, sitä sai sopivasti pihalla olevasta lammesta ja se oli kaiken lisäksi hyvää. Miksi siis ei kannattaisi kalastaa?

Myös oman pihan puista kerätyistä hedelmistä tuli aivan mahtavaa mehua. Ei ehkä sittenkään ollut huono idea suostua kosintaan ja muuttaa tähän taloon, Leimu tuumiskeli samalla kun siemaili rauhallisesti lämpimänä kesäpäivänä vilvoittavaa juotavaa.

Vaikka kahden romantiikkatavoitteisen simin liitto ei ole niitä kaikkein ennalta arvattavampia, sujui Hollyn ja Leimun yhteiselo loistavasti. Ajoittain Hollya tosin vaivasi pelko tulevasta lapsesta; Kunpa se olisi minun näköiseni, sitten kukaan ei kiinnittäisi sen isään huomiota. Enhän edes tiedä kuka isä on.. Entä jos lapsi onkin tummaihoinen? Leimu tajuaisi heti, ettei lapsi voi olla hänen.

Vaikka ajatus lapsesta pelotti molempia, eivät he voineet kasvavalle innostukselleen mitään Hollyn tuntiessa lapsen potkut. Onneksi talossa oli jo valmiina vauvalle sopivia tavaroita.

"Tuitui pikkuinen, isi täällä. Ole sitten kiltti lapsi." Hollya vain nauratti Leimun puheet.

"Arg, herää! Lapsi syntyy!" Miehille tyypilliseen tapaan Leimu jatkoi tyytyväisenä uniaan Hollyn herättyä synnytyksen alkuun.

Mutta kuten siminaiset yleensä, selvisi Hollykin synnytyksestä hienosti yksin ja toi näytille pikkuruisen tyttärensä. Sinisilmäinen neitonen sai nimekseen Cassie ja Holly saattoi huokaista helpotuksesta lapsen näyttäessä uskottavasti hänen ja Leimun lapselta. Vaalea ihonväri oli kuin Leimun ja siniset silmät olivat selvästi Hollylta. Ruskeat hiuksetkin selittyivät geeneillä, olihan Hollyn äidillä Britneyllä ruskeat hiukset.

Peloista huolimatta nämä kaksi olivat loistavat vanhemmat. Holly tosin keskittyi nyt myös uraansa, sillä hän halusi päästä musiikki- urallaan aivan huipulle asti, joten suurempi vastuu lapsenhoidosta oli Leimulla.

Hollykin oli innostunut kalastuksesta. Vuorokausi ei millään meinannut riittää uralle, lapselle, parisuhteelle, puutarhanhoidolle ja kalastukselle.

Pienen yllätyksen arkeen toi taas uudelleen alkanut pahoinvointi. Sen on pakko olla ruokamyrkytys, en minä voi olla taas raskaana. En minä halua isoa perhettä, yksi lapsi on riittävästi.

Aika meni todella nopeasti, sillä Cassien oli jo aika kasvaa taaperoksi. Onneksi syntymäpäiät ajoittuivat viikonloppuun, jolloin Hollylla oli aikaa leipoa synttärikakku. Nuorimmaisen kasvua juhlittiin vain perheen kesken, eikä isompia juhlia järjestetty.

Cassiesta kasvoi hyvin naurava taapero. Vanhemmatkaan eivät voineet olla ihastumatta tämän iloiseen nauruun ja tuikkiviin silmiin.

Suureksi harmikseen Holly sai taas todeta, ettei kärsi ruokamyrkytyksestä. Hän oli taas raskaana. Pienenä lohtuna oli toki, että tällä kertaa hän myös tiesi lapsen isän, sillä ei hän ollut kihlautumisen jälkeen ollut muiden kuin Leimun kanssa.

Ennen uuden lapsen syntymää päättivät nämä sitten mennä naimisiin. Vaikka ilma alkoi jo viiletä, olivat ulkoilmahäät ainoa vaihtoehto, mihin Holly suostui. Vieraita ei kutsuttu montaa, vain muutamia Hollyn sukulaisia (tarkoittaen Phoebea ja Henryä, vaikka Henry ei biologinen sukulainen olekaan) ja Leimun ystävä.

Ilmeisesti uutiset kuitenkin liikkuvat nopeasti ja Leimun täti ryntäsi pian häiden jälkeen paikalle vaatimaan miksei häntä oltu kutsuttu. Täti ei millään meinannut suostua lähtemään ja lopulta Holly uhkasi jo soittaa poliisit paikalle, jos kutsumaton vieras ei pian lähtisi. Niin saatiin taloon rauha ja suuttunut täti vannoi jättävänsä julkea veljenpoikansa ja tämän puolison ilman perintöä.

Asia ei kuitenkaan Leimuakaan vaivannut, vaan hän keskittyi mielummin arkisiin aherruksiin. Syksy toi mukanaan lisää tehtävää ja pihaa piti päivittäin haravoida. Nyt raskauden aikana Holly väsyi entistä enemmän, mutta ei silti suostunut jäämään vielä äitiyslomalle.

Vatsa oli ko kasvanut hurjan kokoiseksi ja Leimu yritti jatkuvasti suostutella vaimoaan jäämään kotiin lepäämään. Lopulta töistäkin luvattiin Hollylle jo ylennys, jos tämä jäisi jo äitiyslomalle. Eihän synnytys olisi enää kaukana.

Raskauden viimeiset ajat Holly käytti erityisesti leikkimällä tyttärensä kanssa. Cassie oli mielissään, kun hänellä yhtäkkiä olikin tuplasti seuraa päivisin.

Hollyn ja Leimun lisäksi Cassielle seuraa pitivät Sophie ja Khorutan. Cassien otteet olivat tosin joskus liiankin rajut ja pieni kissanpoikanen pelästyi.

Cassien lempisatu oli ehdottomasti Kultakutri ja kolme karhua. Hän halusi kuunnella tuota lumoavaa satua aina kerta toisensa jälkeen päivittäin. Kiukunpuuskiinkin paras keino rauhoittaa tyttö oli lukea Kultakutri ja kolme karhua.

Sitten kauniina syysaamuna Holly tunsi synnytyksen alkavan. Tällä kertaa Leimu ei ollut nukkumassa, mutta ei silti kuullut vaimonsa huutoa ollessaan pihalla haravoidessa. Cassiekin oli kiltisti alakerrassa leikkimässä.

Mustahiuksinen, ruskeasilmäinen poika, jota tästä lähtien kutsutaan Michaeliksi.

Asetettuaan Michaelin kehtoon Holly tunsi ettei kaikki vielä ollut ohi. Ei kai? Kyllä, Michaelin lisäksi syntyi myös pieni vaaleahiuksinen, sinisilmäinen tyttö, joka tunnetaan tästä lähin nimellä Jennifer.

Miten Holly ja Leimu selviävät kolmen lapsen kanssa? Se selviää vain odottamalla seuraavaa osaa ;)

Ja kommentit hyvin toivottuja :)