Perijäkuvakollaasi :)

Eli siinä ylhäältä järjestyksessä Janet, Christina, Liam, Callie, Hope, Sean, Britney, Holly ja Cassie :) Ja sitten on vielä pikkuinen Ronald, jota en tähän laittanut.

Mutta muuten, tässä vaiheessa haluaisin ihan yleisesti palautetta. Kuka on ollut kautta aikojen lempi Remorasi? (saa olla perijä, ei-perijä, perijän tai ei-perijän puoliso tai kuka vain joka on vaikuttanut Remoran suvun elämässä) Mistä olet pitänyt (joku tietty juonen käänne, yleisesti, liittyen kirjoitukseen, ihan mitä mieleesi juolahtaa)? Mistä et ole pitänyt? Ja ihan mitä tahansa muuta :)

Olen aloittanut uuden legacyn pelaamista ja saa nähdä laitanko sitä nettiin jossain vaiheessa. Se on toinen syy näille kysymyksille, jotta tietäisin mistä tekin pidätte :) Toinen on ihan puhdas mielenkiinto ;) 

Remoroiden viimeinen osa. Pahoittelen, että osa on hieman lyhyempi kuin yleensä.

Cassie oli jo opiskelujen aikana onnistunut keräämään itselleen muutaman stipendin ja päätti lähteä katsomaan, mitä yliopistolla olisi hänelle tarjottavanaan.

Jonkin aikaa Cassien lähdön jälkeen myös kaksoset kasvoivat teineiksi. Ensin Michael..

.. ja sitten Jennifer. Pian kasvunsa jälkeen kumpikin lähti yliopistolle isosiskonsa perään.

Yliopistolla Cassie oli saanut jo ensimmäisen puolen vuoden opiskeltua, kunnes se välähti kuin salama kirkkaalta taivaalta. Ei hän oikeasti täällä halunnut olla. Ei yliopisto sopinut hänelle, sillä vaikka hän olikin tietotavoitteinen simi tuli hänelle outo halu palata takaisin kotiin ja perustaa perhe. Tai ainakin saada lapsi.

Niinpä niin. Tuskin kenellekään tuli yllätyksenä, että Cassie pääsi 9.sukupolven perijän paikalle samalla kun kaksoset päättivät jäädä yliopistolle.

Jotain oli kuitenkin yliopistolta tarttunut Cassien matkaan. Pauli ei veltolla asenteellaan ollut joka äidin unelmavävy, mutta Cassien tavoin tietotavoitteisena siminä nuorilla riitti ainakin juttelemista maailmanparantamisesta ja ties mistä. Ei siihen kouluja tarvittu ja koska Paulilla ei ollut omaa isoa tonttia missään valmiina, hengaili hän yhä useammin Remoroilla.

Vaikka suhde oli alkanutkin yliopistolla kaveripohjalta yhteisten kiinnostusten varaan, syttyi pieni intohimon ja kenties jonkinlaisen rakkauden, tai ainakin kiintymyksen, liekki.

Holly ja Leimu eivät vain sattuneet juuri innostumaan ajatuksesta kotona lorvailevasta riesasta, joka ei suostunut edes hankkimaan töitä. Istui vain kaiket päivät koneella ties mitä tekemässä.

Koska koti-isää ei oltu enää tarvittu pitkään aikaan, oli Leimukin hankkinut itselleen töitä seikkailu-uralta heti kaksosten kasvettua teineiksi.

Cassie alkoi tuntemaan myllerrystä mahassaan aamuisin, ja hän pelkäsi sillä olevan suurempia vaikutuksia kuin vessanpöntön likaantuminen. Eihän Holly ja Leimu edes pitäneet Paulista, joka luonnollisesti oli ainoa mahdollisuus tulevaksi isäksi. Eiväthän he olleet edes naimisissa, eikä se kuulunut lähisuunnitelmiin. Miten hän kertoisi tämän Paulille ja ennenkaikkea vanhemmilleen?

Vanhemmille kertomisessa Cassie unohti historian. Se oli tässä hänen puolellaan, sillä perinteinen perhekuvio ei ole ollut mukana Remoran suvun naisilla ainakaan muutamaan viime sukupolveen. Cassien isoäiti Britney tuli raskaaksi siskonsa miehelle (mikä on edelleen salaisuus, edes kaksostytöt Holly ja Phoebe eivät ikinä vaivautuneet selvittämään isänsä henkilöllisyyttä) ja Hollyllä on lapsia niin yhdenyön jutusta Mion kanssa sekä miehensä Leimun kanssa. Mion kanssa syntyneestä suhteesta alkunsa saaneella Cassiella ei siis pitäisi olla mitään hätää kertoa vanhemmilleen saavansa lasta avioliiton ulkopuolelta, ainakin kun lapsen isä on julkisessa tiedossa.

Onneksi kaikki tuntuivat ottavan uutisen hyvin vastaan. Pauli asiasta eniten järkyttyneenä, sillä eihän hän todellakaan isäksi halunnut, mutta tämä sinetöi melkein kodittoman (jos ei yliopiston asuntolaa lasketa) Paulin muuton lopullisesti saman katon alle Cassien ja lapsen kanssa.

Raskauden myötä Cassien äidilliset tunteet heräilivät ja osansa niistä sai Tabitha-pentu.

Kissat tuntuvat olevan pitkäikäisiä, sillä tontin laidalla tapasi usein liikuskella kissa nimeltään Lucky jr. ;)

Huolimatta pian lähestyvästä vanhuudesta käänsi Holly yhä päitä kaupungilla, erityisesti liikkuessaan työasussaan ;)

Cassien vatsa oli jo kasvanut ja pian olisi 10.sukupolven saapua maailmaan. Molempien ollessa melkein kaiket ajat kotosalla, juttelivat Pauli ja Cassie tulevaisuudestaan. Huolimatta aikaisemmista peloistaan, päättivät he varata hääpäivän muutaman kuukauden päähän pienokaisen syntymästä.

Pikkuinen Tabitha venähti isoksi kissaksi, ja on siis tämän kissasuvun 6.sukupolvi.

"Pauli, nyt se alkaa" Cassie tunsi pienokaisen halun tulla ulos ja kohdata maailma.

Ja tässä se nyt sitten on, Ronald Remora. Ylpeä isänsä silmillä ja äitinsä hiusten värillä varustettu poikavauva, joka näin ollen tulee saattamaan tämän legacyn onnellisesti päätökseensä.

On aika nostaa malja menneille merkittäville Remoroille, nykyisille perheenjäsenille, kaikille perijöille ja erityisesti pienelle Ronaldille. Ja loppuun voisi laittaa kliseisen "Ja he elivät onnellisesti elämänsa loppuun saakka", tai ainakin seuraavaan kriisiin ;) Mistä sitä koskaan tietää.

THE END

Kommentit erittäin tervetulleita (toistan jo itseäni joka osan lopussa :P)

Aluksi pahoittelut, että osassa on kestänyt näin kauan.. Mutta nyt se on vihdoin täällä - Osa 33 - todennäköisesti Remoroiden toiseksi (tai kolmanneksi) viimeinen osa.

Pikkuinen oranssi Khorutan pentu kasvoi ja yllätti kaikki. Väri ei näyttänytkään enää kovin samanlaiselta kuin pentuna.

Leimu oli todella ylpeä uusista tulokkaista. Saihan hän toisen prinsessan lisäksi myös pojan, jolle opettaa, kuinka olla mies.

Jenniferin ja Michaelin saama huomio ei kuitenkaan vähentänyt huomiota Cassielta. Hollyn käydessä töissä saavuttaakseen elämäntoiveensa musiikkiuran huipulla ja ansaitakseen perheelle lisää rahaa (josta ei kyllä puutetta ollut), vietti Leimu aikaa lapsien kanssa. Kaksosten nukkuessa suurimman osan päivästä, jäi hänellä runsaasti aikaa leikkiä Cassien kanssa.

Joskus tosin jatkuva kotonaolo alkoi käydä hermoille ja Leimu yrittikin vihjailla Hollylle usein matkalle lähtemisestä. Ongelman muodostivat Hollyn työ, mikäli hän aikoisi päästä huipulle ei hänellä olisi juurikaan aikaa lomailla, ja lapset. Niin pienten lasten kanssa matkustelu ei ollut helppoa (ja Leimu myönsi kaipaavansa välillä kahdenkeskistä aikaa Hollyn kanssa ilman lapsia, mitä heillä ei juurikaan ole viime vuosina ollut), eikä heillä ole ketään, kelle lapset voisi jättää hoitoon.

Matkaa ei tullut ja aika kiiti vauhdilla eteenpäin. Kaksoset kasvoivat jo taaperoiksi. Ensin Michael..

..ja sitten Jennifer, joka peri selvästi paljon isänsä ulkonäöstä.

Ja kun kerran päästiin synttäreiden juhlimisen makuun, vietti myös Cassie omiaan ja kasvoi suloiseksi lapseksi.

Viime aikoina Sylvian ylpeys, puutarha, oli jäänyt vähemmälle huomiolle ja kasvit olivat jo kuoleman partaalla. Onneksi Cassie päätti ottaa puutarhasakset kauniisiin käsiinsä ja pelastaa mitä pelastettavissa on.

Yllätysvauvoja pukkaa, sillä Sophie synnytti suloisen pennun, joka peri isänsä pentuvärin (saa nähdä minkä värinen tästä tulee kasvettuaan), Casanovan.

Kiireiseltä uraäidiltäkin riitti aikaa lapsilleen. Iltasatu jäi usein Leimun luettavaksi, mutta aina silloin tällöin Hollykin ehti satuja lukemaan ja ainakin peittelemään uinuvat pienokaiset.

Yksi maailman kauneimmista asioista, Cassien mielestä, ensilumi, leijaili hiljaa maahan koulubussin madellessa ikävästi kohti. Cassie ei olisi millään halunnut lähteä kouluun tällaisena kauniina aamuna.

Eikä se läksyjenkään teko helppoa ollut. Leimu sai vahtia vieressä, että Cassie malttaa tehdä läksyt ennenkuin saa karata pihalle leikkimään. "Ei se lumi sieltä mihinkään karkaa"

Mutta voi, kuinka väärässä Leimu olikaan. Cassie vihoitteli seuraavan päivän nähdessään lumen olevan aamulla pois. Ihan kuin sitä ei koskaan olisi ollutkaan. "Sinä sanoit, että lumi ei lähde minnekään! Typerät läksyt! Typerä koulu!"

Kiukuttelevien lasten kerhoon liittyvät myös kaksoset, joiden aika onnellisina ja vähään tyytyvinä taaperoina on ohi.

Jennifer muistuttaa kovasti naispuolista Leimua.

Casanova kasvoi ja pennun oranssi muuttui ruskeaksi.

Löytöeläinkodista Noita-kissa sai uuden kodin.

Vaikka lunta ei vieläkään näy maassa, on aika kaivaa vanhat koristeet taas esiin. Lapsia lohduttaa hieman mahdollinen Joulupukin vierailu, vaikka maassa ei lunta olekaan.

Kissatkin saivat oman joululahjan :D

"Eikö se Joulupukki jo kohta tule? Äiti, tuleeko se?"

Lopulta kauan kaivattu hahmo seisoskeli keskellä olohuonetta. Lapset hieman ujostellen suostuivat lopulta laulamaan joulupukille lupaamansa joululaulun ja joulupukki kuunteli hymyillen ja laittoi kasan paketteja kuusen juurelle ja muutaman takan reunalla roikkuviin sukkiinkin.

Romantiikkatavoitteinen Leimu oli täysin peittänyt vanhat taipumuksensa, vaikka hänen ja Hollyn kahdenkeskinen aika oli edelleen vähäistä lasten ollessa jo sen verran isoja, että olisivat pärjänneet illan keskenään vallan mainiosti. Houkutus kävi Hollylle kuitenkin liian suureksi, eikä hän halunnut asettua tuttuun perhe-elämään yhden miehen kanssa. Salarakkaita alkoi Hollylla olla jo aika liuta.

Joka kerralla paljastumisen riski oli suurempi. Holly tiesi, että minä hetkenä hyvänsä Leimu tai lapset saattaisivat vilkaista ulos ikkunasta tai tulla pihalle, mutta hän ei mahtanut itselleen mitään.

Hollyn viettäessä aikaansa töissä tai muiden miesten kanssa, Leimu keskittyi lapsiin. Kaikilla lapsilla komeili todistuksessa rivi kymppejä ja Leimulla oli osuutensa siihen. Jos jokin asia tuotti ongelmia, hän oli heti auttamassa läksyissä.

Tietenkin on tärkeää myös kerätä mahdollisimman paljon taitopisteitä yliopistoa varten. Cassie, jonka teini-ikä läheni kovaa vauhtia jaksoi jatkuvasti muistuttaa nuoremmille sisaruksilleen, että he hankkisivat myös muita stipendejä arvosanojen lisäksi.

Tulihan se lumikin vihdoin, tosin vasta kevään puolella. Jennifer ryntäsi heti vastasataneeseen lumeen tekemään lumienkeleitä ja lumiukkoja.

Samalla tuli arvokas opetus kylmästä ilmasta, kun yöllisten lumileikkejen jälkeen sisälle astui hyvin kalpea tyttö. Äkkiä keitettiin lämmin kupillinen kaakaota ja Jennifer sai taas oman värinsä takaisin.

Michael pääsi todistamaan ensimmäisen kerran elämässään synnytystä, kun Noita sai pentuja.

Taas pieni suloinen oranssi pentu (jo kolmas sukulinjassaan :P), joka nimettiin Tabithaksi.

Samalla aivan huomaamatta Cassie oli kasvanut teiniksi. Täytyy kyllä sanoa, että Cassie on tällä hetkellä hyvin korkealla perijäkilvasta. Viimeisen perijän paikka on enää nimittäin jaossa. Oikeastaan sääli, koska Cassie on nyt jo yksi lempisimeistäni :) (Ja todennäköisesti en siis tule pelaamaan Cassiella tai mahdollisella muulla perijällä tämän kuolemaan asti)

Cassie sai ensisuudelmansa eräältä koulun pojalta romanttisesti kuutamon (ja pihalamppujen) valossa.

Lapset olivat olleet Leimulle jo pitkään koko elämä. Mitä sitten tapahtuu kun lapset kasvavat ja lähtevät yliopistoon? Miten he osaavat Hollyn kanssa enää olla kahdestaan?

Kommentit toivottuja :) (Ja tiedän jo valmiiksi, että osa tekstistä on kammottavaa. Osaan olen tyytyväinen. Ei vain oikein innostanut kirjoittaminen)

Etukäteen pahoittelut tekstin tönkköydestä. Ei oikein löydy inspiraatiota kirjoittamiseen, mutta nyt kun edellisestä osasta on koneen takia kulunut niin kauan, ajattelin tämän osan kuitenkin laittaa.

Nyt on 8.sukupolven perijätär saapunut takaisin legacytontille ja hän on..

.. kaksosista nuorempi, Holly.

Romantiikkatavoitteisena Holly halusi mahdollisimman paljon kokemusta ennenkuin toteuttaisi perijän velvollisuuksia. Hän ei ollut koskaan ajatellut itseään mitenkään perhesiminä, eikä ajatus perheen perustamisesta juurikaan houkuttanut. Mielummin hän vietti elämää, jossa miehiä löytyi joka sormelle.

Tähän puuttuikin kohtalo peliin, kun Holly tunsi jatkuvaa pahoinvointia. Aluksi hän kuvitteli syöneenä jotain pilaantunutta, varmasti niillä treffeillä siellä kiinalaisessa ravintolassa Mion kanssa. Mutta kun pahoinvointi ei tuntunut hellittävän, alkoi hän pelätä pahinta.

Perheeseen saatiin myös lisäystä kun pieni kissavauva Cole saapui maailmaan.

Holly huomasi myös pelkonsa käyneen toteen vatsan kasvaessa. Eihän ruokamyrkytys lihota, ja jos vaihtoehtoni ovat ruokamyrkytys ja raskaus niin minulla menee erittäin huonosti. Holly oli jo epätoivon partaalla. Eihän hän voinut jäädä yksin pienen käärön kanssa, miten hän pärjäisi?

Niinpä hän päätti kutsua paikalle Leimun, eräänlaisen suosikkinsa viimeaikaisista miesystävistä, ja keräsi rohkeutensa ja kosi tätä. Ei hän kestäisi vauvaa yksin, ei hän tietäisi mitä sille pitäisi tehdä. "Leimu rakas, minä taidan olla raskaana ja lapsi on sinun. Mennäänkö naimisiin?" Leimu oli omalaatuisesta kosinnasta yllättynyt, mutta mitä muutakaan hän voisi kuin suostua. Jos kerran lapsikin tulossa, miten hänen huolettomalle elämälleen nyt kävisi?

Käynti parturissa ja uudet vaatteet, voilá, uusi parempi Leimu.

Cole kasvoi huomaamatta jo isoksi kissaksi. Kissojen oma perijäkilpailu saatiin siis alkamaan. Sophie läikikkäällä turkilla ja Cole melko yksivärinen, mutta kaunis tuuhea häntä. Loppujen lopuksi päätettiin kuitenkin Colesta luopua mieli haikeana.

Tilalle hankittiin pieni kissanpoikanen löytöeläintalosta. Tämä suloinen on nimeltään Khorutan.

Leimu päätti jatkaa Seanin aloittamaa jaloa kalastusperinnettä. Kala oli terveellistä, sitä sai sopivasti pihalla olevasta lammesta ja se oli kaiken lisäksi hyvää. Miksi siis ei kannattaisi kalastaa?

Myös oman pihan puista kerätyistä hedelmistä tuli aivan mahtavaa mehua. Ei ehkä sittenkään ollut huono idea suostua kosintaan ja muuttaa tähän taloon, Leimu tuumiskeli samalla kun siemaili rauhallisesti lämpimänä kesäpäivänä vilvoittavaa juotavaa.

Vaikka kahden romantiikkatavoitteisen simin liitto ei ole niitä kaikkein ennalta arvattavampia, sujui Hollyn ja Leimun yhteiselo loistavasti. Ajoittain Hollya tosin vaivasi pelko tulevasta lapsesta; Kunpa se olisi minun näköiseni, sitten kukaan ei kiinnittäisi sen isään huomiota. Enhän edes tiedä kuka isä on.. Entä jos lapsi onkin tummaihoinen? Leimu tajuaisi heti, ettei lapsi voi olla hänen.

Vaikka ajatus lapsesta pelotti molempia, eivät he voineet kasvavalle innostukselleen mitään Hollyn tuntiessa lapsen potkut. Onneksi talossa oli jo valmiina vauvalle sopivia tavaroita.

"Tuitui pikkuinen, isi täällä. Ole sitten kiltti lapsi." Hollya vain nauratti Leimun puheet.

"Arg, herää! Lapsi syntyy!" Miehille tyypilliseen tapaan Leimu jatkoi tyytyväisenä uniaan Hollyn herättyä synnytyksen alkuun.

Mutta kuten siminaiset yleensä, selvisi Hollykin synnytyksestä hienosti yksin ja toi näytille pikkuruisen tyttärensä. Sinisilmäinen neitonen sai nimekseen Cassie ja Holly saattoi huokaista helpotuksesta lapsen näyttäessä uskottavasti hänen ja Leimun lapselta. Vaalea ihonväri oli kuin Leimun ja siniset silmät olivat selvästi Hollylta. Ruskeat hiuksetkin selittyivät geeneillä, olihan Hollyn äidillä Britneyllä ruskeat hiukset.

Peloista huolimatta nämä kaksi olivat loistavat vanhemmat. Holly tosin keskittyi nyt myös uraansa, sillä hän halusi päästä musiikki- urallaan aivan huipulle asti, joten suurempi vastuu lapsenhoidosta oli Leimulla.

Hollykin oli innostunut kalastuksesta. Vuorokausi ei millään meinannut riittää uralle, lapselle, parisuhteelle, puutarhanhoidolle ja kalastukselle.

Pienen yllätyksen arkeen toi taas uudelleen alkanut pahoinvointi. Sen on pakko olla ruokamyrkytys, en minä voi olla taas raskaana. En minä halua isoa perhettä, yksi lapsi on riittävästi.

Aika meni todella nopeasti, sillä Cassien oli jo aika kasvaa taaperoksi. Onneksi syntymäpäiät ajoittuivat viikonloppuun, jolloin Hollylla oli aikaa leipoa synttärikakku. Nuorimmaisen kasvua juhlittiin vain perheen kesken, eikä isompia juhlia järjestetty.

Cassiesta kasvoi hyvin naurava taapero. Vanhemmatkaan eivät voineet olla ihastumatta tämän iloiseen nauruun ja tuikkiviin silmiin.

Suureksi harmikseen Holly sai taas todeta, ettei kärsi ruokamyrkytyksestä. Hän oli taas raskaana. Pienenä lohtuna oli toki, että tällä kertaa hän myös tiesi lapsen isän, sillä ei hän ollut kihlautumisen jälkeen ollut muiden kuin Leimun kanssa.

Ennen uuden lapsen syntymää päättivät nämä sitten mennä naimisiin. Vaikka ilma alkoi jo viiletä, olivat ulkoilmahäät ainoa vaihtoehto, mihin Holly suostui. Vieraita ei kutsuttu montaa, vain muutamia Hollyn sukulaisia (tarkoittaen Phoebea ja Henryä, vaikka Henry ei biologinen sukulainen olekaan) ja Leimun ystävä.

Ilmeisesti uutiset kuitenkin liikkuvat nopeasti ja Leimun täti ryntäsi pian häiden jälkeen paikalle vaatimaan miksei häntä oltu kutsuttu. Täti ei millään meinannut suostua lähtemään ja lopulta Holly uhkasi jo soittaa poliisit paikalle, jos kutsumaton vieras ei pian lähtisi. Niin saatiin taloon rauha ja suuttunut täti vannoi jättävänsä julkea veljenpoikansa ja tämän puolison ilman perintöä.

Asia ei kuitenkaan Leimuakaan vaivannut, vaan hän keskittyi mielummin arkisiin aherruksiin. Syksy toi mukanaan lisää tehtävää ja pihaa piti päivittäin haravoida. Nyt raskauden aikana Holly väsyi entistä enemmän, mutta ei silti suostunut jäämään vielä äitiyslomalle.

Vatsa oli ko kasvanut hurjan kokoiseksi ja Leimu yritti jatkuvasti suostutella vaimoaan jäämään kotiin lepäämään. Lopulta töistäkin luvattiin Hollylle jo ylennys, jos tämä jäisi jo äitiyslomalle. Eihän synnytys olisi enää kaukana.

Raskauden viimeiset ajat Holly käytti erityisesti leikkimällä tyttärensä kanssa. Cassie oli mielissään, kun hänellä yhtäkkiä olikin tuplasti seuraa päivisin.

Hollyn ja Leimun lisäksi Cassielle seuraa pitivät Sophie ja Khorutan. Cassien otteet olivat tosin joskus liiankin rajut ja pieni kissanpoikanen pelästyi.

Cassien lempisatu oli ehdottomasti Kultakutri ja kolme karhua. Hän halusi kuunnella tuota lumoavaa satua aina kerta toisensa jälkeen päivittäin. Kiukunpuuskiinkin paras keino rauhoittaa tyttö oli lukea Kultakutri ja kolme karhua.

Sitten kauniina syysaamuna Holly tunsi synnytyksen alkavan. Tällä kertaa Leimu ei ollut nukkumassa, mutta ei silti kuullut vaimonsa huutoa ollessaan pihalla haravoidessa. Cassiekin oli kiltisti alakerrassa leikkimässä.

Mustahiuksinen, ruskeasilmäinen poika, jota tästä lähtien kutsutaan Michaeliksi.

Asetettuaan Michaelin kehtoon Holly tunsi ettei kaikki vielä ollut ohi. Ei kai? Kyllä, Michaelin lisäksi syntyi myös pieni vaaleahiuksinen, sinisilmäinen tyttö, joka tunnetaan tästä lähin nimellä Jennifer.

Miten Holly ja Leimu selviävät kolmen lapsen kanssa? Se selviää vain odottamalla seuraavaa osaa ;)

Ja kommentit hyvin toivottuja :)

Kone ei jostain syystä enää tunnista DVD-levyjä. Sama ongelma on kaikissa DVD:issä (elokuvissa, simssissä etc). Kone vain käskee laittamaan levyn sisään, vaikka se on jo siellä. CD:t toimivat normaalisti (musiikki cd:it, cd-rom pc-pelit ja muut).

Ongelma on nyt jatkunut puolitoista viikkoa enkä ole siis voinut sinä aikana pelata simssiä. Jos joku osaa auttaa, niin apu on oikein tervetullutta.

Eli tämä osa on tarkoitettu lähinnä saadakseni juonta hieman eteenpäin haluamaani kohtaan, ja se on pituudeltaan noin kolmanneksen normaalista osasta.

Onnellinen joulu loppui kuitenkin hieman ikävämmällä tavalla joulukuusen sytyttyä palamaan. Onneksi palo saatiin kuitenkin sammutettua, eikä mitään isompaa vahinkoa tapahtunut.

Pian tajuttiin, että kaksosten teini-ikä olisi lähellä. Ennen yliopistoon pyrkimistä heidän olisi kuitenkin vielä saatava kerättyä taitopisteitä ja aika kului lähinnä asioiden opettelussa.

Myös nuoremmat kaksoset, Harry ja Celine kasvoivat. Harry peri isänsä suipot korvat, mutta muuten hän ei ollut mikään suloisuuden perikuva. Tämä ei tietenkään vähentänyt vanhempien rakkautta poikaansa kohtaan, vaan he ajattelivat häntä mitä suloisimpana pikkupoikana.

Kaksoissisko Celine kasvoi myös hymy huulillaan ja hiukset hulmuten.

Pieni tosin vietiin kampaajalle, jossa hänen runsaanpuoleiset hiuksensa leikattiin hieman lyhyemmiksi. Pitkät hiukset ovat niin epäkäytännölliset pienellä lapsella.

Nämä eivät todellakaan olleet mitään helppoja lapsia. Aina oli jokin pielessä ja kova meteli kaikui ympäri taloa.

Innostuessaan leikkimään, olivat nämä kuitenkin oikein kiltteyden perikuvia.

Vanhempien kaksosten oli aika kasvaa ja suunnata kohti yliopistoa. Hieman vanhempi Phoebe..

.. ja "pikkusisko" Holly :)

Phoeben ja Hollyn opiskellessa yliopistolla pitivät Henry ja Noora lapsineen huolta Remoran talosta.

Harry ja Celine lapsina.

8.sukupolven perijän saavuttua yliopistolta kotiin pakkasivat nämä tavaransa ja muuttivat omalle tontilleen.

Perijän suhteen pidän teidän vielä jännityksessä, enkä paljasta kumpi tytöistä pääsi perijäksi :P

Sylvia yritti nyt kaikkensa, jotta lapset eivät tuntisi menetystä. Jopa Henry, jonka ei normaalisti tarvinnut juuri mitään syödä, tuli yhdessä muiden kanssa herkulliselle lettu-aamiaiselle.

Lasten ollessa koulussa ja Henryn huolehtiessa kasvimaasta, oli Sylvian keksittävä itselleen uusia harrastuksia. Seanin oltua aikaisemmin se, joka perheessä kalasti, päätti Sylvia ottaa vastaan tämän tehtävän. Usein hän sitten innostui kalastamaan myös yöllä, kun ei saanut unta omilta kummituksiltaan. Toki hän halusi näyttää vahvalta, ihan jo lastenkin takia, mutta yksin ollessa ajatukset hänestä, Seanista ja niistä ajoista, jotka he olisivat voineet viettää yhdessä vaivasi mieltä.

Henry oli nyt tajunnut mitä hänen elämästään puuttui: rakkaus. Aikaisemmin pihalla näkyneen naisen kanssa kaikki ei ollut mennyt hyvin, kenties he olivat liian erilaisia eikä Henryn maanläheinen tyyli viehättänyt naista. Henry ei kuitenkaan vielä ollut luopunut toivosta, vaan oli päättänyt löytää elämänsa rakkauden. Valitettavasti tämä vanhemman puoleinen naisihminen ei vain tainnut olla sitä, mitä hän toivoi.

Vaikka kaikki oli päällisinpuolin hyvin, silti pääsi pinnan alta kuplimaan silloin tällöin. Lelut ja muut muistuttivat äidistä ja isoisästä, joiden kanssa oli vietetty onnellisia hetkiä.

Koko syksyn kadoksissa ollut Raksukin palasi kotiin ennen talven tuloa naapurin käydessä ystävällisesti palauttamassa sen.

Onneksi kuitenkin osa leluista oli edelleen ehjinä kun Holly ja Phoebe yhdessä päättivät niillä leikkiä. Kaiken koetun jälkeen molemmat tiesivät jäljellä olevien sukulaisten tärkeyden ja heistä oli tullut tärkeimmät ihmiset maailmassa toisilleen.

Koulunkäyntikin parantui ja pian molemmat jo toivat kymppejä koulusta tehden Sylvian ja Henryn todella ylpeiksi.

Valitettavasti talossa alkoi olla liikaa nelijalkaisia ystäviä, joten Minnie ja Toby lähetettiin pois. Ne saisivat varmasti paremman kodin, jossa joku iloinen pikkulapsi hemmottelisi ne pilalle. Näin ainakin kaksosille sanottiin. Uuden kissasukupolven tuottamisen vastuu jäi nyt Auroralle ja Raksulle.

Eräänä päivänä Henry sitten tapasi hänet, unelmiensa naisen. Noora työskenteli poliisina paikallisella poliisilaitoksella eikä yhtään vieroksunut vihreää, erikoisemman näköistä ihailijaansa.

Pian Henry päätti tehdä ratkaisevan siirron ja kosi Nooraa. Tämä tietenkin suostui ja samantien nuoripari meni kaikessa hiljaisuudessa naimisiin.

Pian huomattiinkin jo Nooran vatsan pyöristyneen. Erityisesti Sylvia oli riemuissaan tästä ja osti jo ties mitä tavaraa lapsenlapselleen.

Vaikka lunta ei vielä ollut, oli pihan luistinradalla hyvä käydä luistelemassa. Phoebe ja Holly viihtyivat siellä erittäin hyvin. Usein Sylvia sai tulla houkuttelemaan tyttöjä nukkumaan, kun nämä vielä luistelivat yömyöhällä, jotta nämä jaksaisivat herätä aamulla kouluun.

Mutta pian tuli lumikin, ja sitä tuli reilusti.

Kaikki kävivät vuorotellen ikkunasta kurkkimassa tätä valkoista ihmettä. Henry oli tosin myös hieman huolissaan kasvien pärjäämisestä.

Mutta onneksi ainakin kasvihuoneessa olevat istutukset voivat erittäin hyvin. Kasvihuone tuotti jo niin mukavasti, että osa sadosta voitiin laittaa myyntiin ja silti jääkaappi oli täynnä omia tuotteita enemmän kuin tarpeeksi.

Saavat toki vanhemmatkin leikkiä. Lasten ollessa koulussa, Nooran nukkumassa ja Henryn kasvihuoneessa Sylvia rakenteli pihalle lumiukkoja. Siitä oli pitkä aika, kun hänellä viimeksi oli ollut näin hauskaa ja iloisen kirpeä pakkassää oli juuri sopiva hänelle.

Lastenkin tultua koulusta alkoi hurja lumisota. Myös Noora tuli pihalle lasten kanssa leikkimään. "Holly, kato tonne!" "Mitä, minne?" *pläts*

Myös Henry malttoi jättää kasvit hetkeksi rauhaan ja tuli mukaan lumiriehaan. Pihalla komeili monta lumienkeliä tämän jälkeen.

Pitää tosin muistaa, ettei ulkona saa olla liian kauan. Myös Sylvia huomasi tämän ja kiirehti äkkiä sisälle keittämään kaikille isot kupit kaakaota ja sytyttämään takkaan tulen.

Hauska päivä kuitenkin päättyi ikävästi. Sylvian oli aika jättää tämä maailma ja Viikatemies taas kerran vieraili kylässä.

Nooran vatsa kasvoi pian lisää ja se toi kaikille lohtua suruun. Vaikka Sylvia ei ehtinyt nähdä uusinta lastenlastaan, oli kuin hän olisi kuitenkin ollut jollain tavalla läsnä.

Henry oli innoissaan paijailemassa vaimonsa mahaa ja puhuvassa pikkuiselle.

Kaiken muun tiimellyksessä oli jotain melkein unohtunut. Aamulla kuitenkaan lapset eivät voineet olla sitä unohtamatta ja riemunkiljahdukset kaikuivat pitkin taloa, kun Holly ja Phoebe ripustelivat koristeita ympäriinsä. Tänään olisi jouluaatto.

Aamulla kuitenkin koko perhe kerääntyi yhdessä aamupalalle. Samalla muisteltiin Sylviaa, juhlittiin joulua ja odotettiin jo innokkaasti uutta tulokasta. Noora oli jo koko aamun valitellut, kuinka hänen olonsa oli kuin sumopainijalla ja liikkuminen oli raskasta.

Aamupäivällä myös tällainen suloinen otus ilmestyi pihamaalle. Hollu ja Phoebe olivat innoissaan vieraasta ja kurkkivat sitä ikkunasta uskaltamatta kuitenkaan mennä lähemmäs. He ristivät sen Joulu-Pinguksi.

Henry valmisteli innolla koko päivän kaikenlaisia herkkuja. Oli pipareita ja kakkuja. Aikaa vei myös illallisen valmistaminen.

Kesken kaiken Nooran synnytys käynnistyi ja maailmaan putkahti kaikkien hämmästykseksi kaksi uutta tulokasta. Tyttö ja poika, jotka saivat nimikseen Celine ja Harry.

Jos ei tässä ollut vielä joulun ihmettä riittävästi, myös Aurora päätti tuottaa maailmaan jälkeläisensä tämän jälkeen. Pieni suloinen pentu, joka nimettiin Sophieksi.

Kaiken tämän keskellä he malttoivat kuitenkin istua juhlapöytään vauvojen ollessa nukkumassa ja Auroran huolehtiessa omasta pennustaan. Henry oli valmistanut herkullista kalaa aikaisemmin omasta lammesta saadusta kultalohesta.

Ei toki jouluna lahjoja voinut unohtaa. Phoebe ja Holly olivat ostaneet toisilleen Harry Potter kirjat, mikä sopi oikein loistavasti päivään nyt kun perheessä oli myös oma Harry.

Myös joulupukki tuli käymään. Tytöt eivät pelänneet ollenkaan tuota hohottavaa vanhaa miestä.

Perhe lähetti joulukorttina kuvan, joka oli otettu kun Sylviakin vielä oli elossa.

"Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta!

Vaikka kuva näyttääkin synkkämieleiseltä, oli joulumme erittäin onnistunut huolimatta aikaisemmin kokemastamme surusta.

Toivottavat Phoebe, Holly, Henry, Noora ja uudet tulokkaat +kissat "

Uusien tulokkaiden myötä Henry jäi koko ajan vähemmälle huomiolle, etenkin kun nyt huomiosta kilpaili kaksi vauvaa. Onneksi talossa kuitenkin riitti paijattavia kissoja huomionkipeille lapsille.

Paikallisesta antiikkiliikkeestä löydettiin nämä kaksi aivan ihastuttavaa lastensänkyä, jotka Britney heti halusi. Lastenhuone oli vielä muuten melko sisustamaton ja molemmat kääröt saivat nukkua samassa huoneessa vierekkäin.

Britney edelleen kieltäytyi paljastamasta lasten isän henkilöllisyyttä, vaikka varsinkin Sean sitä kovin usein kyselikin. Huolimatta alun jännityksestä, oli tuore äiti nyt aivan rakastunut uusiin tulokkaisiin ja jaksoi hoitaa heitä ahkerasti, vaikka arki kolmen pienen lapsen kanssa oli ankaraa. Onneksi talossa kuitenkin oli kolme aikuista.

Ei onneksi Henrykään täysin ilman huomiota jäänyt, vaan Sylvia usein otti tämän mukaansa pihalle, niin päivällä kuin yölläkin. Nämä kaksi todella rakastivat ulkoilmaa ja puutarha ei ollut koskaan voinut yhtä hyvin.

Kaksosten nukkuessa ja Sylvian leikkiessä Henryn kanssa pihalla oli Britneyllä ja Seanilla vapaa-aikaa. Sean innostui kokeilemaan pihalle rakennettua uima-allasta ja oli oikeastaan ainoa, joka toistaiseksi koko allasta oli käyttänyt. Britney otti lastenhoidon usein niin tosissaan, että nämä muutamat vapaat hetket hän käytti nukkumiseen. Kenellekään hän ei halunnut näyttää kuinka koville kaikki oikeastaan otti.

Mutta pian oli jo Henryn aika kasvaa aikuiseksi ja kaikki saivat huokaista hetkeksi helpotuksesta, sillä nyt talossa oli yksi pieni vähemmän ja yksi aikuinen enemmän.

Myös kaksoset viettivät syntymäpäiviä. Ensin kasvoi Phoebe..

..ja sen jälkeen Holly.

Phoebe on luonteeltaan siisti (5), menevä (6), toimelias (7), leikkisö (10), mutta hieman marisija (4). Holly on sisarensa tavoin leikkisä (10), menevä (8) ja toimelias (9), mutta sotkuinen (1) ja kiltti (7).

Syksy alkoi jo näyttää merkkejä tulostaan ja omenapuussa omenatkin loistivat punaisina.

Britneylläkin tuntui menevän jo paremmin, tytöt kasvoivat hieman enemmän omatoimisiksi, eikä talossa juuri ollut muita suuresti huomiota vaativia..

Kun kaikki on hyvin, pahin yleensä tapahtuu. Vaikka kaikki luulivat Britneyn olevan kunnossa, eräs aamu osoitti muuta ja Britney koki merkillisen nälkäkuoleman. Lääkäritkään eivät tätä osanneet selittää, he vain epäilivät jotain ennestään tuntematonta tautia.

Sean otti raskaastityttärensä kuoleman.. Miksi tämä täytyy taas tapahtua? Ensin Miina kuoli nuorena ja nyt Britney. Lisäksi kaksoset olivat nyt jääneet melkein orvoiksi. Tai olihan heillä vielä isänsä, mutta Britney oli vienyt tämän henkilöllisyyden mukanaan hautaan. Viimeisenä kunnianosoituksena tyttärelleen Sean päätti kasvattaa lapsenlapsensa kunniallisesti ja tarjota näille vain parasta mahdollista.

Toinen merkki syksyn tulosta oli lehtien tippuminen puista. Niitä saikin olla jatkuvasti haravoimassa ja hyvähän se oli, että välillä oli muutakin tekemistä, ei jäänyt suremiselle niin paljon aikaa.

Osa lehdistä kompostoitiin, jotta saataisiin kasvimaalle tuoretta multaa, mutta koska lehtiä oli niin paljon piti osa niistä polttaa. Ja mikäs sen mukavammin yhä viilenevissä syyspäivissä lämmittäisi kuin pieni nuotio ja palaneiden lehtien tuoksu.

Onneksi kuitenkin tytöt vaikuttivat melko tasapainoisilta huolimatta kaikesta juuri koetusta. Olihan tukena kuitenkin vielä isoisä ja kissat. Ja varsinkin nyt myös Henry ja Sylvia olivat suostuneet jättämään kasvimaan vähän useammin ja tulivat auttamaan tyttöjen hoidossa. Henry erityisesti leikki mielellään "pikkusiskojensa" kanssa ja opettikin näille monia hyödyllisiä taitoja, kuten puhumisen ja kävelemisen.

Eräänä syksyisenä iltana perheen nuorimmaiset kuitenkin jo kasvoivat. Taas ensin Phoebe hieman vanhempana..

..ja sitten Holly. Phoebe on perinyt silmienvärin mystiseltä isältään ja Holly äidiltä. Hollylla on myös äitinsä turbohuulet. Kauniita tyttöjä molemmat.

Kuitenkin pian tämän jälkeen tapahtui jotain, joka järkytti kaikkia. Sean oli tullut tiensä päähän ja siirtyisi ensimmäisen vaimonsa ja tyttärensä luokse toiselle puolelle.

Nyt viimeistään tässä perheessä seottiin. Sylvia pimahti kokonaan, sillä hän ei ollut yhtään osannut odottaa tätä. Viime ajat hänellä oli mennyt kasvimaalla ja siellä olo sai hänet tuntemaan itsensä hyvinkin nuoreksi. Ei hän ollut osannut ajatella, että häntä vanhemman Seanin loppu olisi ollut lähellä. Heidän yhteinen aikansa oli viime aikoina vain vähentynyt ja pelkkä ajatus siitä, että nyt se olisi kokonaan ohi sai hänet hulluksi.

Henry oli äidistään erityisen huolissaan. Hänen oli nyt kyettävä ottamaan vastuu, sillä jäljellä olisi enää vain hän ja Sylvia huolehtimassa lapsista. Niinpä hän soitti parhaalle terapeutille, jonka tiesi ja tämä lupasikin tulla heti käymään. Mies oli hieman outo, mutta onneksi Sylvian mielentila tuntui parantuvan ainakin hitusen.

Lapsille tämä oli kova kolaus. Äitinsä menettäneet ja nyt jo lyhyen ajan sisällä myös isoisänsä menettäneet.

Molemmat järjestivät raivokohtauksia vähän väliä eikä koulukaan tuntunut sujuvan enää. Henry alkoi olla toivoton, Sylvian olo olisi saatava vielä paremmaksi, sillä vain yhdessä he voisivat auttaa kaksosia. Ei hän siihen yksin pystyisi.

Onneksi Sylvia tajusi tilanteen nähtyään kaksoset. Hän jätti nyt puutarhan Henryn hoidettavaksi ja alkoi viettää enemmän aikaa lasten kanssa. Monta kertaa hän jaksoi muistuttaa heille elämän tärkeydestä vaikka rakkaat eivät enää fyysisesti siinä olisikaan, myös koulu on tärkeää. Lasten olisi keskityttävä koulunkäyntiin, jotta he pääsisivät myöhemmin hyvään yliopistoon.

Välillä onneksi oli aikaa ilottelullekin ja mikä sen parempaa kuin syksyn lehdet.

Puutarhakerho antoi palkinnoksi hyvin hoidetusta puutarhasta toivomuskaivon, jonne Henry ryntäsi heti kuikuilemaan. Vaikka hän oli onnellinen nyt äidin ja "pikkusiskojen" voidessa paremmin ja saadessaan oleskella puutarhassa päivät pitkät, tuntui kuin jotain puuttuisi elämästä.

Pian tämän jälkeen pihamaalle tupsahti tämän näköinen kaunotar, mikä hämmästytti Henryä suuresti.

Kuitenkaan aivan kokonaan ei oltu pahimman yli selvitty. Vaikka tytöt olivatkin hetkeksi rauhoittuneet raivokohtaukset palasivat taas vähän ajan päästä. Ja Sylvian oli turvauduttava viimeiseen keinoon, jonka hän keksi..

Hän soitto puutarhakerhon edustajalle ja osti tältä itselleen antiviheriä. Kenties elo kahden kasvisimin kanssa ei ollut surusta kärsiville lapsille helpointa, joten Sylvia ajatteli ihmiskasvojen auttavan heitä. Olihan hänellä nyt Henry huolehtimassa puutarhasta, joten lapsista huolehtiminen oli nyt ensisijalla. Ei enää ollut edes rakasta Seania, joka varmasti olisi halunnut hänen tekevän näin.

Lapset olivatkin ilahtuneita kuultuaan tapahtumasta ja ainakin toistaiseksi kaikki oli taas hyvin..

Mutta kauan onni kestää tällä kertaa? Sen saatte selville lukemalla myös seuraavat osat ;) (Ja on kai turha mainita kommenteista :P)

Päätin vuodenaikojen oston jälkeen poistaa kaikki ladatut ja latailla lisää (koko kansio oli niin sotkuinen ja ladattuna oli niin paljon turhaa niin näin sain siivottua kansion ja pysyn paremmin perässä, että mitä kaikkea on tullutkaan ladattua).

Nuorten opiskellessa yliopistossa oli kotitalokin kokenut pienen muodonmuutoksen. Sean ja Sylvia olivat päättäneet vetää entisen talon matalaksi ja pian tontille komeilikin jo uutuuttaan kiiltelevä talo.

Pihalle hankittiin tietenkin luistelurata, jossa Sylvia ja Sean mielellään luistelivat. Ja hyvähän se on omalla pihallaan keskellä yötä luistella, ei siitä asustakaan tarvi juuri välittää. Ilma tosin on vielä hieman viileä, niinkuin keväällä yleensä on.

Sylvia oli löytänyt myös toisen uuden harrastuksen ja vietti nykyään paljon aikaa uudella kasvimaallaan.

Sean sen sijaan oli innostunut kalastuksesta. Nyt kun pihalle oli saatu oma lampikin, kävi se entistä helpommin.

Kunnon kalasaaliitakin alkoi pienen harjoittelun jälkeen tulla.

Kaupungin uusi villitys tuntui olevan kalaruoka ja mikseivät nämäkin sitä söisi kun kerran kalaa sai niin helposti omalta takapihalta -ja taatusti on tuoretta.

Kissatkin viihtyivät hyvin uudessa talossa. Uudet sängytkin olivat niin pehmeät.

Seitsemännen sukupolven perijäksi valittu Britney muutti pian valmistumisensa jälkeen takaisin kotitontille. Olihan se aluksi outoa, kun vanhaa taloa ei enää ollut, mutta ajatukseen tottui pian. Nyt pitäisi enää keksiä, mitä Britney elämältään haluaisi. Luonnontieteen alalta saatiin töitä hankittua helposti, mutta suurempi ongelma olisi suvun jatkuminen. Miestä kun ei yliopistolta ollut löytynyt ja perijä tähän sukuun tarvitaan.

Onneksi uusi elämäntyyli antoi muuta ajateltavaa. Nyt kun kerran kalaa saadaan takapihalta ja pihalta löytyy kasvimaakin, voisi omavaraisuutta vielä hieman laajentaa. "Ajatelkaa nyt, mikä määrä jätteitä meille kertyy päivässä. Miksi emme voisi käyttää tätä hyödyksi ja alkaa kompostoimaan niitä? Kierrätys on aina hyödyksi ja samalla saamme jätteet hyötykäyttöön." Sean ja Sylvia innostuivat kovasti tästä ideasta ihmetellen mikseivät olleet itse tätä aikaisemmin keksineet.

Kevät toi mukanaan jatkuvia sateita ja mikä sen ihanampaa kuin katsella pisaroiden tanssia ulkona ja kuunnella niiden tippumista katolle.

Sylviankin oli jo aika vanheta. Iästään huolimatta, hän säilytti kauneutensa hyvin eikä vanheneminen juuri menoa haitannut.

Ensimmäinen satokin valmistui ja mikä sen maittavampaa kuin omista hedelmistä puristettu raikas juoma.

Britneykin huomasi perijäongelmansa ratkenneen, tosin ei niin toivotulla tavalla. Jotain muutakin oli tainut tapahtua Taavin kanssa valmistujaisia edeltävänä iltana ja tulos kasvoi jo mahassa. Ajatukseen oli vaikea totutella, mutta tapahtunut mikä tapahtunut. Muilta Britney salasi asian niin pitkään kuin mahdollista, mutta vatsan alkaessa pyöristyä, oli se jo melkoisen mahdotonta. Kysymykset uuden tulokkaan isästä hän silti edelleen väisti taitavasti. Ei hän missään nimessä halunnut kenenkään tietävän hänen ja Taavin ainoasta kerrasta, ei varsinkaan Charlenen.

Perheen lukumäärä kasvoi taas Minnien saadessa uudet pennut. Uudet tulokkaan nimettiin Auroraksi ja Tobyksi.

Vanheneminen ei estänyt Sylviaa pysymästä poissa kasvihuoneelta. Hän oleskeli kaiket päivät hoitaen rakkaita kasvejaan.

Kunnes eräänä iltana tapahtui jotain odottamatonta. Sylvia tunsi outoa kipinöintiä ja vilkaistessaan käsiään hän hätkähti; ne olivat vihreät, hän oli muuttunut vihersimiksi.

Samaan aikaan sisällä talossa kävi vieraita. Missäs muualla kuin vessassa, odotteli Kuolema Rexiä. Kissavanhuksen oli aika päästä vihreimmille niityille leikkimään.

Seuraavana aamuna Sean sai selville vaimonsa muuttuneesta olomuodosta. Hieman hän sitä hätkähti, mutta Sylvian vakuuttaessa onnellisuuttaan, rauhoittui Seankin ja hyväksyi tapahtuneen.

Perhetavoitteisena Sylvia oli aina rakastanut täyttä taloa ja viime aikoina se oli alkanut hänestä tuntua tyhjemmältä. Niinpä hän päätti vielä lisätä jälkikasvun määrää ja niin perheeseen liittyi pieni kasvivauva Henry.

Britneykin oli jo tottunut ajatukseen omasta vauvasta ja vaikka hän edelleen kieltäytyi paljastamasta lapsen isää, alkoi hän nauttia olostaan. Lasten huonetta ei oltu vielä sisustettu, mutta Britney tutki jo innokkaasti erilaisia lastenhuoneen kalusteita ja lueskeli vauvalehtiä. Muiden ollessa muualla, jutteli hän usein vauvalle ja silitteli vatsaansa.

Pian koittaisi synnytyksen aika ja kevät oli kuin huomaamatta vaihtumassa kesään.

Henryn hoitaminen kävi hyvästä harjoituksesta tulevaa pienokaista ajatellen. Henrykin nautti saamastaan huomiosta ja kuunteli mielellään kaikkia niitä ihmeellisiä satuja, mitä Britney hänelle luki.

Eräänä kauniina kesäkuun päivänä se sitten tapahtui. Maailmaan putkahti pieni vauva, joka edusti Remoran suvun kahdeksatta sukupolvea. Uusi tulokas on tyttö, joka sai nimekseen Phoebe.

Mutta yllätykset eivät siihen loppuneet. Sillä heti Phoeben perään maailmaan putkahti toinenkin tyttö, joka sai nimekseen Holly.

Kommentit toivottuja :)

(Pahoittelen tekstin tönkköyttä. Ei oikein ajatus kulje)